Neljä pitkää vaellusta Lapissa, aika hyvin yhdelle vuodelle! Koneelta löytyvästä kuvamäärästä päätellen lyhyempiäkin retkiä on kertynyt kiitettävä määrä ja maastoöitä reippaasti yli kuukauden verran. :) Vuosi 2014 oli siis oikein hyvä retkivuosi.

Tammikuu 2015 on ehtinyt jo pitkälle. Uusi vuosi vaihtui kaamosvaelluksella lumisessa Itäkairassa, jonka maisemista voi käydä katsomassa maistiaisia uudistuneessa galleriassa. Ennen tuon retken tunnelmia haluan kuitenkin palata vielä vuoteen 2014 ja muutamiin parhaimpiin retkiin.

Tammikuu

LUPin retkiryhmä suuntasi perinteeksi muodostuneella sydäntalven hiihtoretkellään historiallisiin Talaskankaan maisemiin Pohjois-Savoon. Haasteeksi muodostui lumi, tarkemmin sen vähyys, kuten kuvasta näkyy… Yhtenä päivänä pääsimme sentään hiihtelemään kantavilla hangilla, kun pakkanen oli jäädyttänyt sohjolumeen muutaman kovan kerroksen.

Lumoava Suomenlinna

Tammikuun lopulla Helsingissä paukkui pakkanen. Eräänä hyisenä aamuna suuntasin ennen auringonnousua Suomenlinnaan. Tuosta retkestä kirjoittamani blogipostaus kuvineen olikin tuoreeltaan jopa digicamera.netin Uutisissa. Yllätyin totaalisesti. :) Tapaus poiki mukavia kommentteja kuvistani, sekä yhden kuvatilauksen!

Helmikuu

Vierailin naapurimaassamme Ruotsissa, jossa kevät oli jo saapumassa ainakin Söderåsenin kansallispuistoon. Vihreitä sammalia, puron solinaa ja söpöjä viiriäisiä.

Maaliskuu

Kävin Hannan kanssa aloittamassa maaliskuun Porkkalanniemellä pöllöjä etsien. Löytyi hiiripöllö! <3

Maaliskuun 16. päivä nousi superkuu, tässä kuvattuna Arabianrannasta.

Huhtikuu

Pääsiäislomalla katselin kokkoa, karkkivärisiä auringonlaskuja, revontulia ja valosaasteetonta tähtitaivasta Jurmossa. Kolmas käyntini kyseisellä saarella oli hienoja hetkiä täynnä.

Melkein synnyinseuduilla

Huhtikuun lomailusta osan vietimme isäni kotipaikalla Pohjois-Savossa. Keväiset maisemat Hällämönharjulla ja talvitelttailu keskellä Rahajärven jäätä olivat alkuvuoden hienoimpia hetkiä. Hiiripöllökin nähtiin tähystämässä avohakkuun keskelle jätetyssä koivussa!

Toukokuu

Pyöräretki Tanskaan oli oikein onnistunut, vaikkei joukkomme koostunutkaan pyöräretkeilyn konkareista. Suomesta laivalla ja junalla matkustaen Kööpenhaminaan, vuokrapyörät alle, ja kohti Nordsjællandia. Tanskan pyörätieverkosto opasteineen ja pyöräilykulttuuri ylipäätään olivat jotakin, josta voi ainakin tällä hetkellä vain haaveilla täällä kotimaassa.

Kesäkuu

Alkukesän vaellus yöttömän yön maassa oli paras Lapin reissuni tähän mennessä. Päivärytmi muodostui säiden ja kuvauskohteiden ehdoilla, toinen toistaan upeampia tilanteita vain tulvi eteen. Eikä muihin kulkijoihin tarvinnut törmäillä, erämaa lunasti odotukset täydellisesti.

Heinäkuu

Vietin (tuskaisen) helteisen viikon vaelluskurssin kouluttajana, ja sen lisäksi lähikohteillekin ehdittiin valoisina kesäöinä. Vaikka heinäkuun helteet eivät kuulukaan lempivuodenaikaani, on pulahdus järveen lämpimässä kesäyössä aina yhtä ihanaa.

Elokuu

Kiilopää-Kemihaara. 90 km. 6 päivää. Elokuun vaelluksesta piti tulla rauhalliseen tahtiin talsittu kierros Itäkairassa, mutta paikallisten kulkuyhteyksien valjettua muutamaa päivää ennen lähtöä, suunnitelmat muuttuivat. Hieman. Vaikka päivämatkat olivat tuskallisen pitkiä ja sää sateinen, maisemat ja herkkutatit olivat hyviä.

Syysmyrskyä Jurmossa

Mikäpä sen parempi paikka viettää kolmikymppisiä kuin Jurmo! Kanervanummia, karvalehmiä ja syysmyrskyjä kuvatessa ei ehtinyt mitään ikäkriisejä edes miettiä. :)

Syyskuu

Syyskuu oli poikkeuksellisen aurinkoinen, ainakin kuvista päätellen. Sienimetsään ehdin taas liian harvoin, mutta jotain saalista sain sentään kerätyksi talven varalle.

Ihmettelin syyskorentoja ja aloitin sudenkorentojen opettelun.

Lokakuu

Vuoden kolmas Lapin vaellus oli molemmista päistä pidennetty viikonloppu Pallastunturin seuduille. Muutamaa päivää ennen revontulet leiskuivat Pallasjärven yllä keräten paikalle massoittain kuvaajia. Ei käynyt onni meillä, pilvinen sää seurasi koko vaelluksen ajan. Nautimme silti maaruskan väreistä ja luonnon hiljaisesta siirtymästä kohti talvea.

Marraskuu

Aurinkoa ja suppiksia vielä marraskuussa! Syysretkeilykausi jatkui 2014 ennätyksellisen pitkälle, loskasäät pysyivät onneksemme vielä poissa. Loppusyksystä kampanjoitiin myös soidensuojelun puolesta.

Joulukuu

Joulun aikaan kotikaupunkini Helsinki näytti parhaat puolensa, kun kadut ja rannat saivat hetkeksi valkoisen lumipeitteen. Seurasaaressa ja Pajamäessä huuhkajatkin hykertelivät tyytyväisinä väistellen ilta-auringon kirkkaita säteitä. <3

Kaamosvaellus Itäkairassa

Uutta vuotta ei tarvinnut tällä kertaa viettää sohjossa vesihiihtäen. Tykkylumen peittämät kuusikot, lämpimät autiotuvat ja aattoiltana nähdyt revontulet voittavat kyllä rakettien paukkeen ja kaupungilla ölisevät ihmismassat 100-0. Itäkairaan suunnatessa Kemihaara on oiva lähtöpaikka, siitä lisää myöhemmin.

Vuoden 2015 kalenterin täyttäminen retkillä on alkanut, mihinkähän kaikkialle sitä päätyykään?