Syyskorennot vauhdissa

Vietin viikonlopun Talosaaressa Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen Torpalla. Merenrannan ja ruovikon ympäröimällä pihamaalla lenteli kymmenittäin syyskorentoihin kuuluvia sudenkorentoja, jotka laskeutuivat välillä kuvattavaksi.

Punasyyskorento - Sympetrum vulgatum

Ennen kesää suunnittelin ottavani projektiksi opetella kaikki Suomessa tavatut sudenkorentolajit. Sitten kuulin, että niitä on yli 60 – ei ehkä sittenkään yhden kesän projekti…

Syyskorentojen paljoudesta lumoutuneena päätin käydä läpi tämän ja viime vuoden aikana ottamiani korentokuvia, joista olisi mahdollista määrittää lajit. Kuvia löytyi kymmenestä lajista eli noin kuudesosasta Suomen korentoja. Hyvä alku sekin!

Määritysapuna ja tietolähteenä seuraavissa kuvissa käytin Suomen sudenkorentoseuran loistavaa Korentowikiä sekä samassa taloudessa asuvaa korentotuntijaa. :) Toivottavasti kirjoitukseni saa muutkin kiinnostumaan sudenkorennoista, vaikkei tavoitteena olisikaan olla Suomen kovin asiantuntija.

Punasyyskorento (Sympetrum vulgatum)

Punasyyskorento on yleinen ja nimensä mukaisesti väritykseltään punainen. Kuvistakin näkyviä tuntomerkkejä ovat kaksiväriset (musta-keltaiset) jalat, silmän etuosan pitkä musta juova sekä rusehtavat siivet.

Punasyyskorento - Sympetrum vulgatum
Punasyyskorento - Sympetrum vulgatum
Punasyyskorento - Sympetrum vulgatum

Tummasyyskorento (Sympetrum danae)

Pienikokoinen (itseasiassa pienin aitosudenkorento!) tummasyyskorento lentää yleisenä loppukesästä. Vanha koiras on hyvin tumma, melkein musta.

Tummasyyskorento - Sympetrum danae

Tummasyyskorento - Sympetrum danae

Elokorento (Sympetrum flaveolum)

Elokorentoja pääsin kuvaamaan heinäkuun lopulla Hangon Bengtsårin leirisaaressa, luonnonharrastus- ja luontokuvausviikonloppuna. Elokorennolla on siipien tyvissä kullankeltaiset läiskät.

Elokorento - Sympetrum flaveolum

Siniukonkorento (Aeshna juncea)

Siniukonkorento on suuri ja yleinen ukonkorento. Lennossa sinitäpläinen takaruumis näyttää tummalta ja sinertävältä, keskiruumiin vaaleat juovat erottuvat siniukonkorennon kyljistä myös vauhdissa.

Alla oleva lentokuva on hieman kaukaa, mutta pitihän se kuitenkin tähän laittaa, niin sain yhden lajin lisää. :)

Siniukonkorento - Aeshna juncea

Neidonkorento (Calopteryx virgo)

Neidonkorentojen lento on perhosmaisen lepattavaa. Lentotavasta se onkin helposti määritettävissä joko neidon- tai immenkorennoksi, sillä mikään muu suomalainen korentolaji ei lennä samalla tavalla!

Neidonkorento - Calopteryx virgo

Neidonkorento - Calopteryx virgo

Näin ensimmäistä kertaa neidonkorentoja, kun olin kesäkuussa 2013 vaelluksella Kuusamon Närängällä. Turkoosina tai sähkönsinisenä hohtavat neidonkorennot olivat kuin jalokiviä mäntyjen oksilla. Ihmettelimme tosin, miksi yleensä virtaavien vesien äärellä viihtyviä neidonkorentoja oli satapäin metsässä. Reissun jälkeen otimme selvää, että neidonkorennot aikuistuvat metsässä, ja viikko kuoriutumisen jälkeen ne palaavat vesien äärelle.

Nämä neidonkorennot on kuvattu toukokuun lopulla Etelä-Ruotsissa, Söderåsenin kansallispuiston alueella. Väritykseltään ruskea on neidonkorentonaaras, sininen on koiras.

Neidonkorento - Calopteryx virgo, naaras.

Neidonkorento - Calopteryx virgo, koiras.

Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum)

Pääväritykseltään taivaansininen okatytönkorento on yleisin loppukesän tytönkorennoista. Olemus muistuttaa lentävää tulitikkua, siitä voi päätellä jotain koosta.

Okatytönkorento - Enallagma cyathigerum

Vastakuoriutunut okatytönkorento on väritykseltään haalean vaalea.

Okatytönkorento - Enallagma cyathigerum

Okatytönkorentoja oli heinäkuun viimeisenä viikonloppuna runsaasti Hangon Bengtsårissa rantaniityllä.

Okatytönkorento - Enallagma cyathigerum

Hoikkatytönkorento (Ischnura elegans)

Hoikkatytönkorentoa esiintyy Etelä-Suomessa juuri Bengtsårin kaltaisilla rehevillä rannoilla. Hoikempi kuin muut tytönkorentolajit, tuntomerkkinä takaruumiin kärjen sininen jaoke.

Ilta-aurinko houkutteli kuvaamaan vastavaloon, joten värejä on tästä kuvasta vaikea nähdä.

Hoikkatytönkorento - Ischnura elegans

Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum)

Sirotytönkorento on hyvin yleinen, mutta sen väritys voi vaihdella yksilöiden välillä suuresti. Siksi sitä voi olla joskus vaikea määrittää.

Hyvänä tuntomerkkinä on mustan värin sinistä suurempi määrä. Yleisväritys on siis tummempi verrattuna esimerkiksi oka- tai eteläntytönkorentoon. Takaruumiin 2. jaokkeen Y-kirjainta tai viinilasia muistuttava kuvio on myös hyvä tuntomerkki, ellei se satu puuttumaan.

Sirotytönkorento - Coenagrion pulchellum

Eteläntytönkorento (Coenagrion puella)

Eteläntytönkorentokoiras muistuttaa muita tytönkorentoja, mutta on määritettävissä kuvistakin. Korentowikin sivuilta luin seuraavaa: ”Mustasta täplästä lähtee jaokkeiden sivuilla eteenpäin kapeat mustat pitkittäisviirut.” Mustaa on siniseen verrattuna vähän.

Eteläntytönkorento - Coenagrion puella

Nämä eteläntytönkorennot on kuvattu Lundin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa. Alkukesästä puutarhan lummelammissa kävi kuhina.

Botaniska trädgården, Lund, Ruotsi.
Botaniska trädgården, Lund, Ruotsi.
Sirokeijukorento (Lestes sponsa)

Loppukesän yleisimpiä korentoja, joita voi nähdä monenlaisissa ympäristöissä: suolammilla, jokien varsilla, järven- ja merenlahdilla.

Sirokeijukorento on hento ja metallinhohtoinen, ja pitää siipiä aukilevitettynä istuessaan vaikkapa suopursun oksalla:

Sirokeijukorento - Lestes sponsa

Jos kaipaat lisää tietoa ja opeteltavaa sudenkorennoista, suosittelen tutustumaan:
http://www.sudenkorento.fi/kwiki/

Sivustolta on myös linkkejä sekä koti- että ulkomaisille korentosivuille.

Aurinkoista viikkoa ja syyskorentojen kuvausta kaikille! :)