Toteutuneita haaveita

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut ja nämä sivut ovat olemassa!

Tai no, oikeastaan alkuperäinen haaveeni oli perustaa oma blogi, jossa voisin purkaa tuntojani milloin mistäkin aiheesta. Jossain vaiheessa lopulta päätin, että pelkkä blogi ei riitäkään, ei ainakaan täysin valmiille pohjalle toteutettuna. Valokuvausharrastus on vienyt minut mukanaan kai lopullisesti ja omille kuville oli myös saatava julkaisualusta.

Aamukastetta Jurmossa, marraskuu 2013.

Halusin itseni näköiset sivut, joilla viimeistelty ulkoasu tukisi loistavaa sisältöä. Ihan yksinkertaista… Pelkästään keskivertoa nörtimmällä luonteella ei kuitenkaan vielä sivuja saa aikaan, vaan pitäisi olla hieman osaamistakin. Ehkä liian kunnianhimoinen visioni sivujen ulkoasusta sekä aihealueen valinnanvaikeus lykkäsivät sivujen toteutusta yhä pidemmälle.

Keisarinviitta, Argynnis paphia. Koli, heinäkuu 2013.

Vajaa vuosi sitten lähdin mukaan erään järjestön nettisivujen uudistusprojektiin, mieli avoimena ja valmiina oppimaan uutta. Noin kymmenen kuukauden aikana onkin tullut opittua kantapään kautta, mitä nettisivujen tekoon, ylläpitoon ja sisältöjen luomiseen vaaditaan. Aikaa ainakin. Pääsinpä myös blogikirjoittamisen makuun toden teolla.

Simpukka ja pikkukiviä pullonkorkista tehdyssä kierrätyskorussa.

Miettiessäni mistä aiheista haluaisin omassa blogissani kirjoittaa, törmäsin seuraavaan sivuprojektia viivästyttäneeseen ongelmaan. Haluan kirjoittaa lähes kaikesta. Blogit keskittyvät usein vain yhteen tai muutamaan aihepiiriin, mutta halusin jättää tilaa vähän laajemmille pohdinnoille elämän menosta. Mitähän tästä tulee.

Retkeily, valokuvaus, luonnon pienet ihmeet, kiireettömyys. Käsityöt, kirjoittaminen, kierrätysideat, kirppislöydöt. Hidastaminen, hyvinvointi, arjen kiitollisuus, elämä ylipäätään. Melkoinen lista aiheita, eiköhän näistä vähäksi aikaa kirjoittamista riitä.

Rautujärven tuvalla syyskuussa 2013. Hammastunturin erämaa-alue.

Enää puuttui sivuilta vain nimi, joka kokoaisi yhteen joukon hyvin erilaisia aiheita ja viittaisi samalla kahteen minulle erityisen tärkeään asiaan: luontoon ja käsitöihin. Luulin tehtävää mahdottomaksi, mutta kiitos Luontokudelmia-nimestä kuuluu Juholle, joka facebook-kavereilta nimiehdotuksia kyseltyäni heitti nimen päästään muutamassa minuutissa. Oikein harmittaa, etten itse moista keksinyt. Sivujen otsikkokuvan viimeistelyssä auttoi Rakel, iso kiitos myöskin!

Luontokudelmia kiteyttää sivujeni aihepiirit ja luonteen erinomaisesti: nimeen sisältyy sekä luonto että käsityöt, mutta myös ajatus keskeneräisyydestä, elämän monimutkaisesta kudelmasta. Tervetuloa mukaan!

Jurmo, huhtikuu 2013.

Viimeinen, muttei vähäisin, kiitos kuuluu Teemulle: ilman sinua en olisi saanut näitä sivuja aikaan. <3

Vastaa