Torronsuolla karpalossa

Suo hehkuu vihreän, keltaisen, oranssin ja punaisen lukuisissa sävyissä. Rahkasammalmaton värit sointuvat yhteen täydellisesti, niistä kutoisi kauniin villapaidan. Aurinko pilkahtelee pilvien lomasta saaden maan värit loistamaan entistä kirkkaammin harmaan syystaivaan alla.

Olen käynyt Torronsuon kansallispuistossa vain kerran aiemmin, huhtikuussa 2013. Kevät oli tuolloin myöhässä koko Suomessa, joten liikuimme lumisella Torronsuolla metsäsuksilla. Tänä viikonloppuna suuntaisimme suolle karpaloiden perässä.

Heti metsän ja suon laidasta löytyykin loistava marjapaikka, josta karpaloita kertyy koriin useampi kourallinen! Pienten lampareiden reunat ja rahkasammalen peittämät mättäät ovat parhaita paikkoja löytää kirpeitä suoherkkuja.

Siirrymme pitkospuita pitkin eteenpäin ja koukkaamme takaisin suolle aina hyvältä vaikuttavan mättään kohdalla.

Karpaloiden keräämisen lisäksi pääsen suomaisemissa testaamaan uutta laajakulmaobjektiiviani! Makrokuvailun lisäksi olen viime aikoina alkanut kaipaamaan mahdollisuutta toteuttaa maisemakuvallisia visioitani, mutta kunnon objektiivi on puuttunut.

Käytettynä hankittu uudenveroinen Tokina AT-X 116 PRO DX AF 11-16mm f/2.8 pääsi ulkoilemaan oikein kunnolla: kaikki tämän postauksen kuvat viimeistä lukuun ottamatta on otettu kyseisellä linssillä.

Sammalen pehmeä pinta piirtyy kauniisti etualalle, suolla kasvavat männyt kiemurtavat taustalla. Välillä lasken kameran pitkospuiden tasalle ja kokeilen uutta kuvakulmaa.

Kuvaaminen hidastaa karpaloiden etsintää, mutta päivän saldo on silti ihan riittävä. Muutama tunti suolla tarpomista ja elämäni ensimmäisen karpaloretken saalis on noin litran verran karpaloita!

Pakkasöiden jäljiltä suon pinta rapsahtelee kumisaappaan alla, nolla-asteinen vesi ympäröi kengänkärjen ja viilentää varpaita jopa kahden villasukan läpi. Seuraavan kuvan laatikkomainen olemukseni johtuu ah, niin käytännöllisestä kerrospukeutumisesta – tuulisella suolla kolmaskin villapaita oli pakko vetää anorakin alle.

Retken lopuksi kiipeämme Kiljamon lintutorniin katselemaan maisemia. Koivut pitävät kiinni viimeisistä lehdistään, minä näistä kirpeistä hetkistä suolla.