Tapahtui sammakkolammella
Jos olisin joskus aloittanut tekemään listaa asioista, jotka pitää nähdä ennen 30-vuotispäiväänsä, kutevat sammakot olisivat varmasti mukana. En voi itsekään käsittää, miten en ole koskaan aikaisemmin ollut seuraamassa tätä keväistä luonnonnäytelmää!
Sammakoiden kuvaaminen on helpompaa, jos tietää mistä niitä löytää. :) Onneksi tunnen oikean ihmisen johdattamaan hyväksi havaitulle kuvauspaikalle.
Suuntaamme bussilla Luukin ulkoilualueelle Espooseen. Sammakoita ei tarvitse kauaa etsiä, edes merkityltä ulkoilupolulta ei tarvitse poiketa kovin kauas.
Ensimmäisellä lammella sammakoita on vähän ja nekin säikkyvät helposti askelia ja liikettä. Useimmat eivät oikein suostu yhteistyöhön kuvaajan kanssa, on turvallisempaa pysytellä veden alla.
Onnistun kastelemaan lenkkarit ja sukat läpimäräksi taiteillessani kameran kanssa lammen sammaleisella reunalla. Vielä ei ole niin lämmintä, että kylmä vesi tuntuisi vilvoittavan mukavalta. Olisi pitänyt laittaa kumisaappaat…
Kutua ja kuviokelluntaa
Päätämme siirtyä pitämään lounastaukoa lammen aurinkoiselle laidalle. Hetken istuttuamme meitä odottaakin yllätys! Olemme vahingossa osuneet erinomaiseen rupikonnapaikkaan, kurnutus kuuluikin lammen toiselle reunalle.
Rupikonna on helppo erottaa sammakosta. Sen ihossa on selviä nystyröitä, mistä konnan nimikin tulee. Myös kutupaikalta kuuluva ääni paljastaa lajin. Voit vertailla ääniä vaikka Kevätseurannan sivuilla – sammakko, viitasammakko ja rupikonna ovat tämän kevään teemalajeja.
Välillä pinnan alla painitaan, mutta muuten rupikonnalammella on rauhallista. Onnistun saamaan unenomaisen kuvaparin yhdestä rupikonnasta, joka käy kurkkaamassa pinnalla ja painuu sitten silmät kiinni takaisin veteen.
Minua tuijotetaan
Kuljemme aurinkoisen metsän ja sinivuokkomeren halki vielä yhdelle lammelle. Täällä onkin täysi meno päällä!
Osa sammakoista antaa kuvata aivan läheltä, kamera veden pintaa hipoen. Muutama tulee niin lähelle, ettei makro-objektiivi pysty edes tarkentamaan. Muikeat hymyt kertovat, että keväisissä tunnelmissa ollaan. :)
Sympaattiset silmäparit tuijottavat joka puolelta vedestä. Muutamien yksilöiden ympäriltä saa rauhassa siirrellä kuvissa sotkuiselta näyttäviä heiniä ja oksia. Yksi sammakoista antaa kevyesti silittää päätä ja sukeltaa sitten kauemmas.
Sammakoissa on monenlaisia värimuotoja. Punaisia, ruskeita, siniharmaita. Yksi hienoimmista on tämä keltaruskea! Ja katsokaa nyt noita silmiä!
Kameran muistikortti täyttyy hetkessä ja kotona odottaa vajaan 600:n kuvan läpikäynti. Sammakkokuvaus(kin) on kyllä äärimmäisen koukuttavaa, varsinkin kun tietää, että kuvausaikaa ei ole montaa päivää. Kutumenojen jälkeen sammakot lähtevät lammista ja sitten niitä onkin vaikea enää löytää.
Ensimmäinen sammakkokuvausretkeni on varsin onnistunut ja muutama osumakin on kuvien joukossa. On kyllä suloisia otuksia, ei voi muuta sanoa!
Vastaa