Tähtiyön taltiointia Sammatissa

Aurinkoinen kevätsää oli hellinyt jo useampana päivänä. Viime viikonloppuna suuntasimme LUPin retkiporukalla pöllöretkelle Sammattiin.

Lämmin päivä ja sitä seuraava tyyni yö olisivat mitä parhainta aikaa kuulla pöllöjen soidinhuhuilua. Jo maantietä mökille talsiessamme saimme huomata, että pääsisimme lisäksi ihailemaan upeaa tähtitaivasta!

Ennen yökävelylle lähtöä kertasimme pöllöjen äänet lintutietäjämme Hannan johdolla. Pöllöjen ääniä voit muuten kuunnella ja opetella esimerkiksi Suomen Luonnon sivuilta, tässä lehtopöllö.

Lehtopöllöjä retkemme seuduilla oli kuultu ennenkin, joten toiveet niiden kuulemisesta olivat korkealla.

Vähän väliä oli kuitenkin pakko pysähtyä ihailemaan lähes valosaasteetonta tähtitaivasta! En ole aiemmin oikeastaan kuvannut tähtiä, mutta viikonlopun loistavat olosuhteet suorastaan pakottivat kantamaan mukana kameraa jalustoineen.

Pelloilta oli hyvät näkymät joka suuntaan. Sammutimme kulkuamme valaisseet otsalamput ja seisoimme ääneti tuijottaen miljoonia tähtiä.

Muutaman asteen pakkanen oli kovettanut kuivat pellot, heinien päälle saattoi käydä hetkeksi tekemään tähtihavaintoja makuultaan.

Jostain kaukaa kuulimme lehtopöllön huhuilun. Ääni kuului suunnasta, johon olimme menossa, mutta toinen havainto jäi silti tekemättä. Palasimme takaisin vain tämä yksi äänihavainto mukanamme.

Matkalla pohdimme syitä retkemme pöllövähyyteen. Yhdeksi järkeväksi vaihtoehdoksi nousi se, että pöllöt olisivat jo saattaneet löytää kumppanin ja aloittaa pesinnän. Olimmehan Hannan kanssa kuulleet lehtopöllön jo kuukausi sitten Porkkalassa! Mitäs sitä enää huhuilemaan, jos kaikki on hyvin.

Ennen nukkumaanmenoa vielä viimeiset kuvat rannasta. Kuinka upea yö olisikaan taas jäänyt näkemättä, jos sen olisi viettänyt kaupunkikodissa istuen!

Nyt ymmärrän myös hyvin, miksi tähtikuvaus on taas yksi niistä valokuvauksen lajeista, joihin jää helposti koukkuun. ;)