Sienestystä ja makroilua

Syksyinen lempiharrastukseni sienestys on saanut rinnalleen kilpailijan: sienikuvauksen. Molempia voi tosin harrastaa samalla metsäretkellä, joten eivät nuo sulje toisiaan poiskaan.

Aurinkoinen lauantai oli aivan täydellinen päivä suunnata sienikorin ja kameran kanssa Luukin metsiin.

Jäin bussista pois Klockarsin pysäkillä. Muutamien metrien päässä ulkoilupolulta löytyivät jo ensimmäiset suppilovahverot!

Luukin ulkoilualue on ollut vakiosienipaikkani jo useamman vuoden ajan, tarkempia sienikoordinaatteja paljastamatta. ;) Laaja alue, johon pääsee helposti bussilla takaa kyllä kerättävää useammallekin sienestäjälle. Kotiin ei tarvitse lähteä tyhjin korein, varsinkaan jos opettelee tuntemaan ruokasieniä hieman laajemmin.

Suppispaikalta löytyi myös pieniä vaaleanpunaisia hiippoja. Tarkempi lajinmääritys on vielä vähän vaiheessa, mutta söpöjä kuvattavia ne olivat silti.

Hiippojen lakki on halkaisijaltaan vain noin 1 cm, joten ne jäävät monelta helposti huomaamatta. Makrokuvauksen kohteeksi pienet sienet sopivat kuitenkin mainiosti, kunhan jaksaa konttailla sammalen seassa.

Sienikori alkoi täyttyä nopeasti. Suppilovahveroiden kaveriksi koriin löytyi muutama mustavahakas! Etanat olivat käyneet hieman maistelemassa vahakkaiden reunoja, mutta sisältä sienet olivat puhtaita ja toukattomia. Mustavahakas on muuten kauppasieni, mutta silti harva sitä tuntee. Tuoksu on hunajainen tai pähkinäinen, ja pannulla paistettuna siitä saa todellista herkkua.

Aurinko paistoi ja ilma oli sopivan viileää metsäisillä rinteillä kiipeilyyn. Sammaloituneella kivellä kasvoi Nuuskamuikkusen lakkia muistuttava sieni. :)

Suon reunassa töröttävään puuntaimeen oli kasvanut hyytelömäinen liuskahytykkä. Kosteasta rahkasammalikosta löytyi myös haaparouskuja ja kalvashaaparouskuja.

Rouskuista saa mielestäni parasta sienisalaattia, kunhan jaksaa nähdä vaivan esikäsitellä sienet keittämällä. Suuremmat rouskusaaliit säilön merisuolalla lasipurkkiin; on sitten saatavilla itsepoimittuja sieniä vaikka joulun sienisalaattia varten. Rouskuperinne on tullut itselleni savolaisten sukujuurien kautta ja kangasrouskun opin tuntemaan jo lapsena. Pitäisikin ehkä kirjoitella ohjeita rouskujen käsittelystä muidenkin iloksi. :)

Kuluneen viikon kylmät yöt ovat nitistäneet ainakin sienisääsket, sillä löytämäni sienet olivat varsin toukattomia. Meinasin myöhästyä paluubussista, kun viime hetkillä löytyi mahtava esiintymä lampaankääpää. (Kotona pieniksi kuutioiksi paloiteltuna sieniä oli lähes 3 litraa!)

Kylmät säät ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä myös tateille ja kehnäsienille. Löysin ainoastaan yhden kangastatin ja muutaman pienen kehnäsienen, isommat sieniyksilöt olivat jo alkaneet pilaantua.

Kaikkiaan muutaman tunnin retken aikana tuli kerättyä 11 sienilajia: suppilovahvero, lampaankääpä, mustavahakas, kehnäsieni, kangastatti, limanuljaska, kangasrousku, sikurirousku, haaparousku, kalvashaaparousku ja verihelttaseitikki. Kaikki muut ovat syötäviä, paitsi verihelttaseitikki (kuvassa korin oikeassa alalaidassa). Niitä olen kerännyt ja kuivannut varastoon lankojen värjäystä varten.

Hiipot ja muut kuvattavina olleet sienet jäivät metsään muidenkin ihasteltaviksi. :) Määrityksiä voi sitten yrittää tehdä joskus kuvista, jos jaksaa. Sienimetsästä ei malttaisi olla poissa yhtään aurinkoista päivää. Tällaisen kantamuksen kanssa on mukava tulla kotiin, mieli metsän virkistämänä.