Ruusuja, kahvia ja muuttolaatikoita

Selvisinpäs hengissä elämäni ensimmäisestä oikeasta muutosta. Edellistä kertaa kesällä 2008 ei lasketa: muutin silloin pois kotoa, joten koko omaisuuttani ei tarvinnut muuttaa kerralla.

26,5 neliön yksiöni Puu-Vallilassa osoittautui viikon kestäneessä pakkaamisvaiheessa käsittämättömäksi tavarakätköksi.

Muuttokuormaa tuli 48 lainalaatikkoa, 10 pientä pahvilaatikkoa, 2 isoa pahvilaatikkoa, 6 laatikkoa sekalaisia papereita, 4 isoa laatikollista lankoja ja kankaita, 3 laatikollista liinavaatteita, yli 10 jätesäkillistä vaatteita, kodinkoneet, sänky, Lundia-osia sekä lukematon määrä pienempiä kangaskasseja.

Luulin jo karsineeni paljon turhaa tavaraa kuluneen kevään aikana, mutta karsimisprojekti taitaa jatkua edelleen. Mieluummin vähennän tavaraa kuin hankin lisää kaappeja!

Makuuhuone ja keittiö alkavat näyttää jo kodilta, olohuoneessa on vielä tekemistä. Säästän teidät rojukasoilta ja jätesäkeiltä, ja keskityn kaikkiin kauniisiin asioihin, joiden keskellä oli ihana herätä tänään ensimmäistä kertaa!

Hitaat ja kiireettömät viikonloppuaamut ovat ihan parasta, ja niin on silloin tällöin nautittu laatukahvikin! Arkena tulee juotua enimmäkseen teetä, koska pääsin vihdoin syksyllä irti kahvikoukusta. :)

Äitini kävi tuomassa ruusuja, vaikka näin äitienpäivänä olisi pitänyt ehkä mennä toisin päin. Kiitos Äiti myös muuttoavusta! <3

Tänään minut teki onnelliseksi aamuaurinko, mustarastas ikkunan alla, puhtaat pyykit parvekkeella, onnistunut lampun asennus (ihan itse!), ruusun tuoksu, pöydän ääressä syöty ateria (ilman pöytää elettyjen kuukausien jälkeen).

Ja se tunne, kun yhteinen koti tuntuu käsittämättömän ihanalta ja luontevalta asialta. Ja että 24 aamun kuluttua aamupalapöydässä istuu kanssani se kaikkein tärkein. <3