Kuu kiurusta kesään?

Aurinkoisen ja keväisen lauantaiaamun siivittämänä suuntasin kahden retkitoverini kanssa linturetkelle Viikin pelloille. Raikas ilma ja tiaisten iloinen sirkutus auringon lämmittämillä oksilla saivat väkisinkin hymyilemään pyöräillessäni Viikin arboretumin läpi.

Peltojen kohdalla yläilmoista alkoi kuulua kiurujen katkeamaton liverrys. Kevät on tullut!

Pelloilla käyskentelivät myös lukuisat töyhtöhyypät sekä parvi punakylkirastaita. Kanadanhanhien joukosta havaitsimme myös muutaman merihanhen. Viimeksi olenkin nähnyt niitä Jurmossa!

Lämmin aamu oli saanut kevätmuuttajien lisäksi liikkeelle myös kasapäin lintuharrastajia. Saimme kuulla, että aamulla pelloilla oli nähty myös kapustarinta, mutta emme onnistuneet sitä enää löytämään.

Vaikka selvästi parhailta paikoilta näimmekin useita lajeja, suuntasimme väenpaljoudesta lintutornikierrokselle. Hauskin ja söpöin havainto aamulta oli multapellon keskellä istunut tylli!

Lintutorneillakin riitti porukkaa. Isolepinkäinen tuli näyttäytymään aivan tornin viereiseen puun latvaan, laulujoutsenet olivat saapuneet lahden sulapaikkoihin.

Uuttukyyhkyt ja sepelkyyhkyt ovat aina yhtä kivoja, lisäksi näimme harmaahaikaran. Auringosta huolimatta tuuli puhalsi vielä kylmästi, ja taas oli jatkettava matkaa pysyäkseen lämpimänä.

Päivän havaintoihin päätyivät myös kahden variksen hätyyttelemä, näitä pienempi varpushaukka, sekä suuremmat hiiri- ja kanahaukka. Merikotkasta sain (epävirallisen) ekopinnan.

Kyhmyjoutsenpariskunta piilotteli ruovikon muodostaman huojuvan peitteen suojassa. Mikäs siinä, valkoinen maastoutuu hyvin jään ja lumen rippeiden sekaan.

Ohitimme pellot vielä paluumatkalla kertaalleen. Kanadanhanhien joukossa oli ainakin yksi mukaan soluttautunut valkoposkihanhi, jonka tarkkasilmäisimmät löytävät heti alla olevista kuvista.

Valkoposkihanhi on kanadanhanhea pienempi ja posken valkoinen väri ulottuu silmän ympärille ja otsalle asti. Toinen hyvä valkoposkihanhen tuntomerkki on mustan rinnan ja valkoisen vatsan kontrasti, joka näkyy pään tuntomerkkejä paremmin myös lennossa.

Neljän tunnin retkeltä jäi vihkoon monta havaintoa, ja samalla tuli kerrattua monien lintujen tuntomerkkejä. Pitäisikin palauttaa mieleen myös viime keväänä perusteellisesti opettelemani noin 50 yleisimmän linnun äänet. Niiden tuntemisesta on eniten iloa esimerkiksi tiheässä lehtimetsässä tai ruovikossa, jossa lintujen näkeminen on lähes mahdotonta.

On ehkä optimistista sanoa, että ”Kuu kiurusta kesään”, mutta siltä se tämän retken jälkeen tuntui. :)