Joulukuu on vierähtänyt niin tiiviisti töiden parissa, että blogini on ollut luovalla tauolla. Osa-aikainen opettajuus yläkoulussa on samaan aikaan antoisaa ja rasittavaa, mutta ennen kaikkea tervetullutta työkokemusta. Kulutus.fi -sivuston blogiin kirjoittelin sentään omalla vuorollani hieman ajankohtaisia ajatuksia.

Kuin loman alkamisen kunniaksi, Helsinkiin satoi viikonloppuna ensimmäisen kerran kunnolla lunta! Sunnuntaina suuntasimme kävelylle lumisille kaduille ja rannoille. Huomasin, kuinka aivan kotinurkilta löytyy hienoja paikkoja, joissa en ollut ennen käynyt.

Ilta-auringon kultaiset säteet houkuttelivat Cafe Regattan terassille. Samaa oli ajatellut muutama muukin, sympaattinen kahvila oli tupaten täynnä. Ulkona oli kuitenkin hyvin tilaa.

Käymme todella harvoin ulkona syömässä tai kahvilla, koska leivon itse usein parempaa pullaa ja halvemmalla. Siksi talvinen kaakaohetki meren äärellä oli ihanaa (ja vähän romanttistakin) vaihtelua. :)

Päivän reippailu lumisessa kaupungissa sai vielä jatkoa. Yöksi oli luvattu selkeää, lunta oli tullut mukavasti maan peitteeksi, eikä seuraavana aamuna tarvitsisi mennä töihin. Niinpä suuntasimme bussilla Nuuksioon, mukanamme suurin piirtein vesipannu, makuupussit, lämmintä vaatetta ja ruokaa yhden yön retkelle. Ja tietysti kamerat.

Revontulia ja lumen kuorruttamia maisemia

Muutaman tunnin kuluttua olimme jo kulkemassa kohti Nuuksion Haukkalampea. Jalanjäljet turistikohteen poluilla kertoivat, että aurinkoinen päivä oli houkutellut muitakin ulkoilemaan. Parkkipaikalla oli muutama auto, mutta onneksemme makkaranpaistajat olivat jääneet illastamaan kaikkein lähimmälle nuotiopaikalle. Suuntasimme parin kilometrin päähän Holma-Saarijärven laavulle ja heti alkoi tapahtua.

Pohjoisella taivaalla loimusi himmeänä vihreä revontulten kajo! Taivas oli vain hetken aikaa puolipilvinen, mutta ehdimme saada muutaman kuvan todisteeksi.

Nuotiolla keittelimme vettä kuumaa mehua varten. Nuotion yläpuolella leijui mystinen vaaleanpunainen hahmo, joka näkyi vain valokuvissa!

Aurinko nousi vasta yhdeksän jälkeen, heräämisellä ei ollut kiirettä. Puuroannosten jälkeen lähdimme polkuja pitkin kohti Soidinsuota.

Lumiset pitkospuut, jääkukkia lammen pinnassa ja talvinen suomaisema. Mikäpä sen parempi tapa viettää vuoden pisimmän yön jälkeistä päivää, kuin nauttia valoisasta metsästä!

Soidinsuo ei vielä ollut tarpeeksi jäässä, jotta avosuolle olisi pääsyt kuvaamaan kuivin jaloin. Onnistuin saamaan pienen paniikin, kun yritin päästä suon reunalta keskemmälle, ja ruohomättäät vajosivat jalkojen alta kerta toisensa jälkeen. Suosittelen suokävelyyn vedenpitäviä kenkiä ja vaellussauvoja…

Suon pohjoispuolelta löytyi todella hienoa metsää. Vaikka Nuuksio on lähellä ja saavutettavissa ilman autoa, tulee sinne lähdettyä vain melko harvoin. Tämän viikonlopun miniretkellä näimme varmasti Nuuksion parhaat puolet ja kaupan päälle vielä revontulia. Talviretkeily muutamaa päivää ennen joulua ei ilmeisesti ole kovin suosittua, sillä näimme vain muutaman muun ihmisen. Harvinaista herkkua yhdessä suosituimmista kansallispuistoista!

Enää muutama päivä lähtöön kaamosvaellukselle. Kuivuri hyrisee retkiruokia, varustelistoja päivitetään, viimeisiä varusteita hankitaan. Vuosi vaihtuu Itäkairan hiljaisuudessa. Kun palaan reissusta, viettää blogini 1-vuotispäivää. :)

Valkeaa joulua ja rauhallista uutta vuotta kaikille!