Kaksi edellistä sunnuntaita ovat olleet ihanan aurinkoisia ja kirpeitä pakkaspäiviä – siis täydellisiä päiviä retkeilyyn. Viikko sitten kohteeksi valikoitui Lauttasaari, koska viime kerrasta näillä rannoilla oli kulunut jo todella kauan. Lähdimme etsimään otollista paikkaa kuvata jäälauttoja ja kirkkaan päivän enteilemää hienoa auringonlaskua.

Jäälauttoja oli sopivissa paikoissa vain vähän, kova tuuli oli ajanut niitä kasaan. Iltapäivän auringossa löytyi kuitenkin kuvauksellista valoa metsän reunastakin.

Auringon viimeisen pilkahduksen jälkeen meri ja taivas värjäytyivät upeilla sävyillä. Telkät uiskentelivat hieman kauempana rannasta.

Auringonlaskun jälkeen sommittelin vielä sinisävyisen maiseman rannan jäämuodostelmista.

Pimeän tultua kirkkaalle taivaalle syttyivät tähdet. En ollutkaan ennen ollut kuvaamassa tähtiä Helsingin rannoilla, ja näkymä merelle päin oli yllättävän valosaasteeton. Laiva ja Orionin tähdistön muodostama tiimalasikuvio mahtuivat samaan kuvaan.

Taivaalla näkyi myös kiikareilla tihrustettuna Lovejoy-komeetta, joka ei omiin kuviini päätynyt. Tähtikuvaustestailujen aikana alkoivat sormet olla jo niin jäässä, että kotiinlähtö alkoi houkutella.

Sarvipöllön perässä taas Lauttasaareen

Viime sunnuntaina Lauttasaari houkutteli jälleen. Tällä kertaa lähdimme talviretkeilyn lisäksi bongaamaan sarvipöllöä, joka oli oleskellut pidemmän aikaa Lauttasaaren kirkon lähettyvillä.

Saavuimme paikalle pyörillä ja nopeasti huomasimmekin puiden latvuksiin tähyilevän pienen ihmisjoukon. Ja siellähän se pöllö istui, hienosti auringon valaisemana! <3

Elämäni ensimmäinen sarvipöllö, hih. :)

Jäälautat olivat huvenneet entisestään, aurinko lämmitti jo tuntuvasti mustan takin läpi. Nautiskelimme kallioilla evästä ja itsetehtyjä korvapuusteja, nam.