Kuukuvauksen alkeita

Kun jotain odotetaan oikein kovasti, sanotaan: ”Odottaa kuin Kuuta nousevaa”.

Sanonta pohjautuu vanhaan kansanperinteeseen, mutta sunnuntaina 16.3. hyvän kuukuvauspaikan löytämisessä eivät perinteet auttaneet. Kuun nousun tarkka suunta ja sopiva kuvauspaikka katsottiin asiaan tarkoitetulla ohjelmalla, jonka käyttöön oli kylläkin perehtynyt enemmän Arabianrantaan kanssani suunnannut retkiseura. Siispä kaakaot termariin ja yllättäen palannutta talvea sekä pakkasviimaa uhmaamaan.

Kuvauspaikaksi valikoitui kotioveltani kävelymatkan päässä sijaitseva Kyläsaaren ja Arabianrannan raja, ranta vastapäätä Kuusiluotoa. Vaaleanpunainen auringonlasku värjäsi taivaan, rannan lätäköihin muodostunut jää räsähteli askelten alla. Punertava taivas heijastui merestä, mutta tuulenvire ja liikkeessä pysynyt vedenpinta vaikeuttivat värin saamista kuviin.

Klo. 18.35 Kuuta ei vielä näkynyt taivaanrannassa, ja pilviäkin näytti kerääntyvän epäilyttävästi väärään aikaan. Kymmenen minuutin kuluttua alkoi kuitenkin tapahtua!

Sieltä se nousee! Ja miten hienon värinen! Kuunsilta heijastui merestä yhtä oranssina kuin tuo kerrostalojen takaa kurkistava pallo.

En ole oikeastaan  aiemmin edes yrittänyt kuukuvausta, koska edellisen kamerani ISO-herkkyydet eivät oikein riittäneet hämärässä kuvaamiseen, ainakaan näin ilman jalustaa. Osassa kuvista tuin kameran rantakiviin, jotta se olisi pysynyt hieman käsivaraa vakaampana.

Kuu liikkuu hämmästyttävän nopealla vauhdilla. Kolmen yllä olevan kuvan väleissä on kulunut vain noin 2 minuuttia! Ja kameran säätöjä hakevalle kuukuvausamatöörille 2 minuuttia on todella lyhyt aika…

Aurinko on jo laskenut, mutta vielä ei ole täysin pimeää. Samalla kun Kuu nousee kirkastuen yhä korkeammalle, on maisema koko ajan hieman pimeämpi. Vain ensimmäiset kuvat onnistun valottamaan ilman Kuun ”puhkipalamista”, sitten maiseman ja Kuun valoisuusero alkaa olla liian suuri.

Arabianrannan rakenteilla olevat talot eivät ole kaikkein kuvauksellisimpia, mutta rannasta löytyy lisää aiheita kameran hämärätestaukseen.

Kuun eteen lipuu ohut pilviverho. Pakkanen pistelee sormenpäissä, tuplalapasista tuulee läpi. Ranta on lisäksemme melkein autio, vain muutama lenkkeilijä, koiranulkoiluttaja ja eräs toinenkin kuukuvaaja. Tänään kyllä moni tietämätön menetti hienon luonnonnäytelmän!

Ensimmäisen ja viimeisen ottamani kuukuvan välissä on kulunut vain 15 minuuttia, mutta jokainen tuohon väliin mahtunut minuutti on ollut erilainen. Kamerakin selvisi omaan käyttööni tarpeeksi hyvin hämärätestistä, kuvat olkoon testituloksena pidempien sepustusten sijaan.

Kuvat on otettu, mutta istumme vielä hetken rannassa lämmintä kaakaota nauttien. Kotimatkalla Hämeentietä pitkin Kuu kurkistelee vielä talojen ja puiden takaa itäiseltä taivaalta. Mielenkiintoinen ja kaunis ilta. <3