Kevään valo

Aamupäivän tunnelmia Sammatista

Yöretken jälkeinen aamu valkeni aurinkoisena. Olin laittanut herätyskellon soimaan auringonnousun aikaan, mutta väsymyksen ja käsittämättömien tekosyiden turvin jatkoin unia. Ensimmäinen aamu (ja mahdollinen hieno auringonnousu) kesäaikaan siirtymisen jälkeen missattu, ei näin.

Parin tunnin päästä istuin kuitenkin jo rannassa, peipot lauloivat kevätlauluaan joka puolella. Pääsin myös kuuntelemaan toista luonnon omaa konserttia, nimittäin jäiden soimista! Kumeat pulputukset alkoivat jostakin järven keskeltä, päättyen vesiryöpsähdykseen lähellä rantaa. Uusia railoja syntyi paukahtaen. Kummallista ja kaunista!

Mustarastaskin nautti aamuauringosta piharuokinnalla.

Kotiinpaluubussia odotellessa oli aikaa kuvata kivenkoloista kurkistavia sammalia ja kevään ensimmäisiä leskenlehtiä.

Iltapyöräily Ruutinkoskelle

Koska aamun hienoimmat tunnit menivät minulta ohi nukkuessa, päätin etten tuhlaa hienoa iltaa sisällä. Niinpä suuntasin pyörälläni Ruutinkoskelle, jonne muistelin olevan matkaa noin kymmenen kilometriä suuntaansa. Sehän ei ole pyörällä matka eikä mikään!

Mustarastaat, punakylkirastaat ja peipot säestivät matkaani pitkin Vantaanjoen rantoja. Haltialan pelloilla kuoroon liittyivät kiurut.

Sinisorsat paistattelivat ilta-auringossa. Tänä vuonna on muuten jo havaittu ensimmäinen sorsapoikue, ilmeisesti kaikkien aikojen aikaisin havainto Suomessa koskaan!

Illan kuvasaaliina myös muutama pajunkissa vastavalossa.

Keväisistä äänistä huolimatta Ruutinkoskella näytti vielä varsin talviselta. Ensimmäiset silmut ja valkovuokot antavat vielä odottaa itseään.

Aurinko painui mailleen ja ilma alkoi viiletä. Kotimatkalle laitoin kännykän loggaamaan reittiä, jotta voisin perillä tarkistaa poljetut kilometrit. Matka olikin 13,5 km ja se kerrottuna kahdella tekee 27 km! Ihan hyvä iltalenkki.