Miksi minä pyöräilen?

Pyöräily on kaupungissa ylivoimaisesti nopein tapa taittaa alle 7 km matkoja, usein pidempiäkin. Varsinkin jos reitillä on tarkoitus tehdä lyhyitä pysähdyksiä ostosten tai muun asioinnin takia, on useamman joukkoliikennevälineen kanssa tehty matka vaihtoineen ja odotusaikoineen taatusti jähmeämpää.

Listasin muutamia asioita, jotka saavat minut valitsemaan pyöräilyn yhä useammin. Lista ei ole tärkeysjärjestyksessä eikä perustu laajempiin tutkimuksiin. Meitä pyöräileviä on moneen lähtöön, jokaisella syyt ovat omanlaisensa.

Pyöräillessä kokee vuodenajat ja sääilmiöt, niin hyvässä kuin pahassa. Luontoihmisenä ja retkeilijänä nautin ulkoilmasta ja lataan luonnossa akkujani. Pyöräillessä aistii kevään ja syksyn tuoksun, lämpimän kesätuulen ja kylmään vaippaansa kietovan sumun. Niin ja räntäsateen.

Alkukesän iltavaloa Malminkartanossa, toukokuu 2015.
Ruskaa Helsingissä Töölönlahdella, lokakuu 2014.
Ruskaa Helsingissä Töölönlahdella, lokakuu 2014.
Pimenevässä syysillassa voi nähdä vaikka siilin!
Pimenevässä syysillassa voi nähdä vaikka siilin!
Marraskuu 2014 oli pimeä ja sateinen. Arkipyöräily ei silti jäänyt.
Marraskuu 2014 oli pimeä ja sateinen. Arkipyöräily ei silti jäänyt, yllätin jopa itseni!

Pyöräillen olen vapaa ruuhkista ja aikatauluista. Jos myöhästyn, on se kiinni vain itsestäni ja hitaasta polkemisestani. Ei siitä, että junaliikenne on sekaisin, bussi hajoaa matkalle, metrossa on sähkökatkos tai raitiotiekiskoilla esteitä. Oman aikataulunsa ja ehtimisensä voi suunnitella juuri niin rauhalliseksi tai kiireiseksi kuin haluaa. Pyöräillen kaikki on vain omasta itsestä kiinni.

Pyöräily on kivaa. Kävely on hidasta ja pyöräilyn makuun päästyään huomaa nopeasti, kuinka kätevä liikennemuoto se onkaan. En omista autoa, ajokortin kyllä. Pyörän korjaus- ja huoltokustannukset ovat autoon verrattuna minimaaliset. Puhumattakaan veroista, autopaikasta ja bensasta. Pyöräily on itselleni pääasiassa juuri siirtymistä paikasta toiseen, arki- tai hyötyliikuntaa. Kuntoilen sitten muiden harrastusten parissa.

Kuntoilla voi vaikka Pohjois-Savolaisella suolla hiihtäen. ;)
Kuntoilla voi vaikka Pohjois-Savolaisella suolla metsäsuksilla hiihtäen. ;)

Säästän rahaa, kun pyöräilen työmatkat ja asiointireissut kaupungissa. Kuten varmaan moni muukin kolmekymppinen, keikun vielä opiskelun ja valmistumisen rajamailla. Matkakortin opiskelija-alennus edellyttää, että saa opintotukea. Tukikuukaudet on käytetty, alennukset loppu. HSL:n hintalaskuri kertoo, että Helsingin sisäinen normaalihintainen kausikortti 365 vuorokaudeksi maksaa 545,30€. Lähden tuolla summalla mieluummin muutamalle Lapin vaellukselle!

Pyöräillessä on aikaa ajatella ja rentoutua. Ei se matka tapa, vaan se vauhti. En omista nopeusmittaria, sillä pyöräilen aivan muista syistä, kuin vauhdin hurmaa hakeakseni. Olen täysin zen, vaikka muut ohittaisivat minut mennen tullen työmatkallani. Minun vauhtini on sopiva juuri minulle, en tavoittele kilpailua. Minulla on aina aikaa jäädä nostamaan keskelle pyörätietä levähtänyt ja aamukasteinen korento turvaan kaiteelle, tai jäädä kuvaamaan hienoa näkymää matkan varrelle. Kuten joku itseäni paljon vanhempi on joskus todennut: mihin tässä olisi kiire, valmiissa maailmassa?

Pyöräillen lisään huomaamattani arkiliikunnan määrää. Ja samalla lisään omaa hyvinvointiani. Kun ensimmäisen kerran laskin yhteen päivän aikana kertyneitä hyötyliikuntakilometrejä ja sain tulokseksi yli 50 km, olin pudota satulasta! Keskimäärin pyöräilen 15-20 km päivässä, mutta ilman tätä päivittäistä pyöräilyä tunnen oloni heti paljon väsyneemmäksi. Varsinkin pyöräily aikaisin aamulla virkistää moneksi tunniksi. Raitis ulkoilma ja itsensä altistaminen säälle kuin säälle on myös pitänyt flunssat loitolla.

Pyöräillen saavuttaa uusia retkikohteita Suomessa ja ulkomailla. Pyöräretkellä samantasoisessa seurassa näkee muutamassa päivässä enemmän kuin kävellen. Vapun tienoilla 2014 Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjesti pyöräretken Tanskaan. Mukana oli useita ensikertalaisia, kaikki selvisivät hengissä. ;) Päivämatkat pidettiin leppoisina alle 50 km tuntumassa, matkalla ihmeteltiin Tanskan luontoa, syötiin ravintoloissa ja ihasteltiin toimivaa pyöräilyinfraa. Retkestä ja sen järjestelyistä voitte lukea lisää vaikka täältä.

Pyöräily on ympäristöystävällistä. Ympäristönsuojelu on toki yksi syy pyöräillä, mutta harvalle varmaankaan se ensimmäinen. Pyöräilyn ympäristöystävällisyys ei monelle yksistään riitä muuttamaan omia rutiinejaan tai lisäämään omaa pyöräilyä. Pyöräily on saasteeton ja lähes äänetön liikennemuoto. Itse koen kaiken muun pyöräilystä saamani ilon ja hyödyn lisäksi tekeväni palveluksen yhteisen ympäristön puolesta.

Haluan toimia esimerkkinä lapsille ja nuorille. Elämme vuotta 2015, eikä auto ole monille ikäisilleni enää tavoiteltava statussymboli. Tulevana opettajana haluan olla nuorille esimerkkinä autottomasta aikuisesta, joka ei silti koe luopuvansa jostain mitä muilla on. Oman auton omistamiselle on olemassa vaihtoehtoja, kaupungissa asuessa toki enemmän. Maallemuutto pyörii haaveissa usein, mutta toistaiseksi nautin kaupunkiasumisesta ja pyöräilyn helppoudesta.

Kriittinen pyöräretki Länsiväylällä 11.8.2015
Kriittinen pyöräretki Länsiväylällä 11.8.2015

Pyöräily ei vaadi erikoisvaatteita. Kahden aktiivisemman arkipyöräilyvuoden aikana olen oppinut, että sää on vain pukeutumiskysymys. Ja erittäin huono tekosyy olla pyöräilemättä. Hyvällä säällä vaatetuksella ei ole niin väliä, kunhan ei pue liikaa. En ole vielä löytänyt sellaista pyöräilyvaatetta, jossa ei viimeistään ylämäissä tulisi hiki, valitettavasti. Syksyn tullen pieni panostus kevyisiin, hengittäviin sadevaatteisiin riittää. Pyöräilykenkäni vaihtelevat kumisaappaista lenkkareihin, vaelluskengistä sandaaleihin. Ajatus lukkopolkimista hirvittää, ainakin toistaiseksi. Ainoa pakollinen varuste on tietenkin kypärä.

Hajonnut pyörä on helpompi korjata tien päällä kuin hajonnut auto. Tämä on jo aika kaukaa haettua, mutta tulipa tässä keväällä koettua sellainenkin tilanne. Vuokra-auto sammui keskellä Lahdenväylää, ajaessani vasemmalla kaistalla, rekkoja ja busseja oikealla. Sekunnin murto-osissa pystyin jollain ihmeellä rullaamaan auton pysähtyneine moottoreineen pientareelle. Paahteisen motarin reunassa hinausta ja uutta autoa odotellessa mielessäni käväisi ajatus: pyörällä olisin jo perillä. ;) (Tällä kertaa auto oli kyseisellä työmatkalla ja tavaramäärällä välttämätön, mutta tajuatte ehkä pointin.)

Miksi sinä pyöräilet? Haastankin kaikki bloggaavat lukijani kertomaan oman tarinansa tavallisena pyöräilevänä kansalaisena! :)

P. S. Viime talvena ei ollut kunnon talvea kuin pari päivää, joten näköjään en ole vielä onnistunut ottamaan yhtään talvipyöräilykuvaa. Ajoin ensimmäisen talveni nastarenkailla, joten ehkäpä kirjoittelen tavis työmatkafillaristin talvipyöräilystä erikseen!

Pyöräilyaiheista lukemista muualla (ei kaikenkattava lista):
Helsingin Polkupyöräilijät ry (HePo)
Pyöräilykuntien verkosto – Poljin.fi
Pyöräliitto
Polkupyöräwiki

Vastaa käyttäjälle Hanna Peruuta vastaus